Miksi teatterin aloittaa ja miksi ei halua lopettaa?

Teatteri SÄIJEN toisena bloggaajana aloittaa rovaniemeläinen nuori teatterin harrastaja Lotte Hakso. Esiintymisen lisäksi hän tykkää kirjoittaa ja muutenkin pyöriä minkä tahansa produktion suunnittelussa mukana. Lue Loten mietteitä teatterista.

Lotte Hakso roolissaan Teatteri SÄIJEN  esityksessä
Kuva: Jarmo Karppinen, Lasten ja nuorten teatteritapahtuma NASTA 2021

Olen harrastanut teatteria melkein puolet elämästäni, siitä suurimman osan Teatteri Säijessä,  enkä ole katunut siitä sekuntiakaan. Elämääni on mahtunut niin paljon teatteria ja puolestaan teatteriin on mahtunut niin paljon elämää. Haluan tehdä pienen matkan menneisyyten ja kertoa, mistä kaikki alkoi ja mitä kaikkea tähän noin kahdeksaan vuoteen on mahtunut.

Kaikki alkoi teatteriharrastuksen mainoksesta koululla

Olen aina ollut mielikuvituksellinen ihminen ja jo pienestä asti halunnut esiintyä ja luoda. Virallisesti harrastus sai alkunsa, kun löysin mainoksen teatteriharrastuksesta koululla. Se kuulosti ihan minun heiniltä, joten otin kaverin mukaan henkiseksi tueksi ja lähdimme yhdessä kokeilemaan. Jäin sille tielle loppujen lopuksi itsekseni, mutta teatterilla ei koskaan ole tarvinnut pelätä jäävänsä aivan yksin. Enkä päästänyt kaverianikaan kauas pakoon, vaan rupesin ohjaamaan omia näytelmiä välitunneilla. Silloin niissä ei ollut järkevää käsikirjoitusta, eikä kahdeksanvuotiaan ohjaamat kahdeksanvuotiaat varmaankaan olleet mikään loistava näky, mutta hauskaa se oli!

Toisin kuin koulussa, teatteriharrastuksessa ei ollut oikeita tai vääriä vastauksia

Teatterista tuli nopeasti koko elämän käsittävä harrastus. Kun piti valita, “teatteri vai tanssi?”, oli valinta helppo. Kun muutimme perheen kanssa Rovaniemelle ja aloitin nykyisessä Teatteri Säijessä, jäi tanssi pian ihan toissijaiseksi. Teatteri oli turvapaikka, jossa sai toteuttaa itseään, olla hupsu tai olla niin vakava kuin halusi. Toisin kuin koulussa, teatterilla ei ollut oikeita tai vääriä vastauksia, ei saanut arvosanoja eikä tarvinnut tulla kaikista parhaaksi jossain. Teatteri opetti jo aika pienestä pitäen asettamaan omat tavoitteet, kehittämään itseään itselleen mieluisalla tavalla. Tai olla kehittymättä ja pitää hauskaa!

Lotte Hakso yhdessä muiden Teatteri SÄIJEN nuorten kanssa esiintymässä Monden lavalla.
Kuva: Jarmo Karppinen, Lasten ja Nuorten teatteritapahtuma NASTA 2021

Teatteriharrastuksen henki on yhteisössä, luottamuksessa ja kunnioituksessa

Valitettavasti muuton ja koulun vaihdoksen mukana tuli myös koulukiusaaminen. Ala-asteajoista ei sen takia ole monia positiivisia muistoja. Silloin teatterin aloittaminen kiteytyi elämän tärkeimmäksi päätökseksi. Silloin kun koulussa tunsi olonsa tuomituksi, vihatuksi, teatterilla ohjaaja tervehti aina hymyillen ja kaverit ottivat vastaan ihan sellaisenaan. Teatterin henki on yhteistyössä, luottamuksessa ja kunnioituksessa. Sanotaan, että näyttämölle voi mennä sellaisen kanssa, josta ei pidä, mutta ei voi mennä näyttämölle sellaisen kanssa, johon ei luota. Kiusaamisen vuoksi luotto toisiin ihmisiin kärsi, mutta teatterilla saattoi sokeasti uskoa siihen, että siellä oli turvallista luottaa toiseen ja olla oma itsensä.

Omien vahvuuksien ja taitojen kehittäminen onnistuu teatteriharrastuksessa

Aluksi teatteriin tutustuttiin erilaisten leikkien ja pelien avulla. Vanhetessa mukaan tuli myös paljon opetusta ja harjoitteita, joilla opeteltiin käytännön asioita ja teoriaa. Vuosien varrella olen oppinut esimerkiksi äänenkäytöstä ja siitä, mistä hyvä sketsi koostuu. Teatterin oppiminen ei ole mitään tuputusta, vaan saa oman mielenkiinnon mukaan syventyä milloin mihinkin taitoon. Myös omia vahvuuksia ja taitoja saa kehittää. Itse olen aina tykännyt kirjoittaa ja olenkin ollut käsikirjoittamassa joulun ja kevään lopussa esitettäviä näytelmiä. Myös musiikin, tanssin ja tietotekniikan harrastajista on ollut paljon apua ja iloa niin harjoituksissa kuin produktioiden tekemisessä.

Rohkeasti mukaan teatteriharrastukseen

Teatteriin lähdin noin kahdeksan vuotta sitten kokeilemaan, olisiko se hyvä paikka laittaa kaikki se mielikuvitus, mitä lapsella nyt luonnostaan on. Kävikin niin, että teatteri oli hyvä paikka laittaa mielikuvituksen lisäksi ilot, surut, vaikeat ja hyvät ajat. Teatteri on paikka, jossa on hyvä kasvaa ihmisenä. Toivottavasti joku, joka on pohtinut teatteriharrastusta saa tästä sen tarvittavan potkun lähteä kokeilemaan.

Lähde rohkeasti kokeilemaan, sillä koskaan ei tiedä mitä siitä saattaa kehittyä. Uskon, että kokemuksesta jää varmasti jotain positiivista käteen

Lotte